Unohdin mieheni syntymäpäivän...
Mies sanoi edellisenä iltana,
että vanhempansa tulevat käymään seuraavana päivänä.
-Ai miksi?, kysyin...
-Ku mulla on syntymäpäivä.
-Ai niin joo, niinhän onkin, öö joo :)
Pakkasessa oli onneksi valmiiksi täytetty pohja.
Jonkun toisen kakun jämistä.
Olin myös juuri nähnyt Näpertäjän päiväkirja-blogissa
tällainen siitä tuli :)
Onneksi varastossa oli myös
muffinsseja ja
suklaita ja
pienet marenkipyörylät.
Keitin pihan omenoista ja sokerista ja kanelista
hillokkeen ja
kunnon juhlat saimme aikaiseksi :)
6 kommenttia:
Aika paha, itse kun unohdan aina kaiken.. Ihana kilpikonna kuitenkin ja näyttävät tarjottavat!
Osaat tehdä hienoja kakkuja ja niiden lisäksi tiirailen aina myös kotianne taustalla. Lisää kuvia kodistanne kehiin!??
Veikeä, hauska kakku! Ehkäpä tuo korvasi unohduksen? :)
Kauniisti on pöytänne katettu!
Kiitos kauniista kommentistasi blogissani. Tippa herahti linssiin kun sen yllättyneenä luin!
Ihanaa torstaita Sinulle!
Kilpikonnalle on näköjään langennut jonniimoinen pelastajan rooli! ;) Hauska on, ja kauniita muut(kin) tarjoilut, kuin myös kattaus.
Kiitos taas ihanista kommenteistanne! :) <3
Miia: Kiitos! Tulee kuvia kodista... Ja meille saa tulla kuvaamaan seuraavaa kirjaa :) Tai ihan muuten vaan kylään :)
Sumi: :) ja samoin ihanaa torstaita kaikille.
Kiitos pauliina kuvauspaikasta ; )ja kyläilykutsusta. Heh, ei ole vielä tulossa toista kirjaa...
Lähetä kommentti